Loran vatsa oli jossain vaiheessa päässyt pompahtamaan ensin vähemmän, ja sitten enempi. Hassu juttu, sillä pariskuntamme ei ole missään vaiheessa päässyt testailemaan sänkyä Benin syntymän jälkeen.
Lora ja Iivana puhelivat ruokapöydässä työpaikoistaan.
"Nyt ei sitten saada potkuja!"
"Seikka on saletti."
Iivanan mentyä jonnekin, alkoi Loran toinen synnytys. Kipu oli niin kova, että hänen oli mentävä kumaraan, mutta se oli sen arvoista, sillä...
...vatsasta putkahti tyttövauva! :) Hänelläkin oli isänsä geenit, toisiksi tummin iho, harmaat silmät ja mustat hiukset. Hänet nimettiin Zoeksi.
Pian selvisi, minne Iivana oli hiipparoinut. Opettamaan Benia puhumaan. Benin syntymäpäivä läheni uhkaavasti ja poika oli opetettava puhumaan. Hän näytti kuitenkin jotenkin kielteiseltä koko hommaan.
Pian poika valmistautui puhekykyisenä kasvamaan kouluikäiseksi. Koko poika hohti iloa, tai sitten se johtui tuosta vieressä pötköttästä mahtimaitopullosta.
Benistä tuli hyvin suloinen pikkupoika, ja hän oli varmaan itsekin sitä mieltä hyppiessään riemuisasti hoitopöydän vieressä.
Pienen muodonmuutoksen jälkeen ainakin minulle tuli hänestä mieleen piirrettyelokuvan Lilo&Stitch hawajilaiset - leveä nenä, tummempi iho, mustat hiukset ja paksut huulet...
Heti seuraavana aamuna oli Benin ensimmäinen koulupäivä ja hän näytti hieman hermostuneelta (jos oikein tarkkaan katsot, huomaat että hampaat ovat irronneet ikenistä). Lisäksi bussikuskilla oli pelottava koura jota hän ojenteli!
Lora näyttää menestyvän uralla kuin uralla - hän sai jälleen ylennyksen.
Ben ei osoittanut ylimaallisen älykkäitä kykyjä koulussa ja toi kotiin seiskan todistuksen.
Samana iltana pikku-Zoen oli aika ottaa harppaus elämässään ja kasvaa taaperoksi. Iivana avusti häntä ja näin sai myös ensimmäisenä kakkua.
Vaikka Zoe perikin isänsä geenit, oli hänellä sentään jotain samaa äitinsä kanssa - nimittäin sama hiusmalli!
Tukka kuitenkin vaihdettiin, samoin pienokaisen soma vaaleanpunainen frakki.
Huomiota yritettiin antaa saman verran molemmille lapsille, ja kun Zoeta oli autettu kasvussa, Beniä autettiin kotitehtävissä.
Zoekin piilo-opiskeli luovuutta leikkinsä ohella. On kyllä vähän hassua, että hän keräsi luovuuspisteitä syömällä kapulaa.
Lora vaihtoi hiustyyliään ja hänen pomonsa ihastui siihen niin paljon, että antoi hälle jälleen ylennyksen.
Lora oli myös päättänyt aloittaa yhteydenpidon siihen vampyyriin, jonka tapasi hänen ja Iivanan ensitreffeillä. Juttua riitti, varsinkin kun Lora pystyi juttelemaan hänen kanssaan vaikka aamuneljältä, jolloin tavalliset simit olisivat lyöneet luurin korvaan ja ilmoittaneet haluavansa nukkua.
Kun kylpyamme oli mennyt sekaisin ja suihkutti ympäriinsä vettä, Lora ilmoitti vessanpöntön korjaamisesta rohkaistuneena korjaavansa senkin. Hän ei tietenkään ymmärtänyt vaihtaa päälleen jotain vähemmän-merkkivaatetta, joka saisi kastua ja jonka kuvioiden värit saisivat levitä.
Iivana sai ensimmäisen ylennyksensä lakiuralla! Go, Iivana, go! Hommaa rahat uuteen taloon!
Toisin kuin Benillä, Zoella ei ollut mitään vaikeuksia puhumaan opettelemisen kanssa, päinvastoin, Lora sai taputella käsiään yhteen aika montakin kertaa Zoen oppiessa aina uusia sanoja.
Loran kumaruus Zoeta synnyttäessä nähtävästi vaikutti tyttöön jotenkin, sillä hänpä kasvoi selkä kumarassa.
Iivanakin hyppäsi jälleen korkealle ilmaan, aivan kuin Loran synnyttäessä ensimmäistä kertaa. Miesraukka ei selvästikään kestänyt muutoksia.
Zoesta kasvoi hyvin nätti, hyvin nätti tyttö, joka ainakin nyt näytti olevan Beniä vahvemmilla perijänvalinnassa. Hän sai myös tyylikkään kampauksen!
Lora löysi sydänystävänsä, tarmonaattorin, jonka avulla hän saattoi jutella koko yön vampuuri-Kreivittären kanssa.
Koska kaikki rakastavat Zoeta, hän sai hyvin soman ja sievän huoneen, jonka ikkunasta hän saattoi tarkkailla milloin äiti tulee tarmonaattorin luota takaisin sisään.
Vaikka Lora oli jo kahden lapsen äiti ja parhaat päivänsä nähnyt, hänelle sateli edelleen kutsuja stadiin. Nytkin Iivanan kaveri Sirja Pulliainen kutsui Loraa treffeille ja heistä tuli pikaystävät, huolimatta siitä että Lora kieltäytyi kutsusta.
Loralla nääs oli paljon parempaa tekemistä kuin bailata Sirjan kanssa yökerhoissa - hän oli kutsunut Kreivittären kylään.
Kreivitär päätti kuitenkin yhtäkkiä käyttää jonkin sortin lumousta Loraan. Näyttää huolestuttavalta.
Kyllä, erittäin huolestuttavalta. Kreivitär iski terävimmät ja pisimmät hampaansa Loran kurkkuun!
Lumous tuli taas, ja tällä kertaa se nosti Loran korkealle ilmaan.
Kun Lora pääsi vihdoin takaisin alas, hänen ihonsa ja silmänsä olivat vaihtaneet väriä - voi, Lorasta oli tullut yön kasvatti, vampyyri!
Hän hyvästeli Kreivittären pian ja riensi sisälle peilin ja vaatekaapin luokse. Loppujen lopuksi, Lorahan on oikein mukiinmenevän näköinen vampyyrinäkin. Mikähän kumma talon miehillä on, kun he katselevat seinille, eivätkä luo vilkaustakaan Loraan? :(
Seuraavassa osassa näemme miten Loran perhe- ja työelämä sujuu with vampyyrius ja ehkä minkälaisia teinejä lapsista tulee. Kommentointi on hyvin toivottavaa! :)
Kommentit